Hyvää joulua!

 

Saariselän ruskaa!

Kävin syyskuun puolivälissä Saariselällä ruskaretkellä kaverin kanssa ja lapin maisemat olivat aivan upeita!! Sää oli melko sateinen koko viikon, mutta ei se menoa haitannut juurikaan. Teimme päivittäin useita vaelluksia ja tällaiselle aloittelijalle Saariselän selkeät vaellusreitit olivat kyllä todella hyviä. Joskus on pakko päästä vielä uudestaan! Reissun kohokohtia olivat ehdottomasti kuukkelit (laitan myöhemmin kuvia jos muistan) ja Iisakkipään huippu. Vaikka huipulta ei mihinkään nähnytkään sumun takia, niin unenomaiset maisemat olivat aivan uskomattomat!

Otin reissusta varmaan miljoona kuvaa, alla muutama niistä.

Kuvan otti Sanna.

Kuvan otti Sanna.

Kuvan otti Sanna.

Reissusta tuli mukaan myös vähän ikävämpi matkamuisto ja lomani sitten venyi yllättäen ylimääräisellä viikolla. Koronan räkäiset jälkioireet ovat edelleen läsnä vielä melkein kuukaudenkin jälkeen, mutta muuten pääsin melko vähällä. Onneksi ehdimme nauttia reissusta melkein koko viikon ennen taudin iskemistä.

Kilpurin uusi ulkoaitaus

Niin tässä sitten TAAS kävi, että päädyimme jälleen muuttamaan. Tällä kertaa suunnitelmissa on (ihan oikeasti!) jäädä pidemmäksi aikaa, joten ensimmäinen asia jonka uuteen pihaamme tein on Rontti-konnalle uusi kunnollinen ulkoaitaus. Päätin tehdä aitauksen nyt vähän isompana, eli aitaus on 1m x 3m pohja-alaltaan entisen kahden metrin sijaan.

Aloitin aitauksen rakentamisen kaivamalla pintamaan pois.

Tämän jälkeen tarkoitus oli iskeä pystytolpat maahan metallisten tolpanjalkojen kanssa, mutta maa oli niin kovaa pinnan alla, että tolpanjalkoja ei saanut uppoamaan sitten millään. Kehikko ja tolpat ovat nyt siis suoraa maata vasten, ilman upotusta. Puu on käsiteltyä jotta se kestäisi, mutta koska siitä voi myös liueta myrkkyjä maahan, rakensin kehikon niin että puuosat koskisivat maahan mahdollisimman vähän.

Kehikkoon virittelin muovitetun verkon sivuille ja pohjalle. Verkko on kiinnitetty tolppiin ruuveilla ja niiteillä. Pohjaverkon päälle heittelin takaisin poiskaivetun maa-aineksen, ja lisäsin pinnalle muutaman säkillisen puutarhamultaa.

Verkon alareunaan kiinnitin rautalangalla muovista nurmikonreunusta näköesteeksi, jotta konna ei yrittäisi tulla verkosta läpi (tai yli). Tätä oli tarkoitus ensin laittaa kaksi kerrosta, mutta yksi kerros olikin jo riittävän korkea. Toinen rulla nurmireunusta jäi siis varastoon.

Toiseen laitaan kasasin Lidlistä ostetun muovisen minikasvihuoneen suojaksi, istutin muutaman kasvin (keijunkukka ja pelargoni) joita vaihdan tarpeen vaatiessa, ja lisäsin muut sisustukset. Heitin pohjalle myös nurmikonsiementä, joka nyt on alkanut jo hieman kasvamaankin. Toivon että ensi keväänä nurmikko kasvaisi reilumminkin, jotta konna pääsisi sitten kesällä syömään sitä. Aitauksen päälle on pingotettu koukkujen avulla rautalankavahvisteinen naruverkko, joka myytiin eläinkaupassa kissan parvekeverkkona.

Aitaus on ollut konnan käytössä nyt useamman viikon ja se on toiminut tosi hyvin! Konnalla on tilaa juosta ympyrää ja syödä kasveja raittiissa ulkoilmassa, ja se on nukkunut yönsä suojassa kasvihuoneessa. Päällysverkko on myös todistetusti pitänyt poissa oravat ja varikset. Onnistunut rakennusprojekti siis!

Retkeilyä Iso-Naistenjärvellä

 

Hyvää juhannusta!

Kissanpäivät

 

Kevään kukkia

 

Tomaattien kasvatusta

Olen useampana keväänä kasvattanut tomaatteja siemenistä, mutta usein en ole juurikaan ehtinyt saamaan satoa koska kesä on loppunut kesken. Tänä keväänä päätin sitten kerrankin olla ajoissa ja lykkäsin Lidlistä ostamani Tumbling Tom Red amppelitomaatit ajoissa itämään. Tietysti nyt sattui olemaan kylmä kevät, enkä saanut tomaatteja parvekkeelle kuin vasta viikko sitten, vaikka taimet olivat kasvaneet jo liian pitkiksi kasvivaloni alle. Pari (melkein) hellepäivää on jo ollut, mutta juuri nyt pihalla on aika vilpoista. Saavat siis olla teltassaan suojassa.

Muutoin kesä on lähtenyt vauhdikkaasti liikenteeseen. Olen tämän kuukauden ollut taas viheralueita hoitamassa eri kohteilla ympäri Tamperetta, ja mikäs sen mukavampaa kuin olla taas koko kesän ulkohommissa. Toivon sellaisia mukavan lämpimiä ilmoja, eli ei järkyttävää paahdetta tai koko kesän rankkasateita.

Hirmuliskon uusi luola

Parisen viikkoa sitten Hirmulisko hengaili terrassaan, oli aktiivinen ja kaikki vaikutti täysin normaalilta. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että se alkoi aukoa suutaan, vääntelehti ja sylki vaahtoa. Tästä säikähtäneenä kiikutin sen samana iltana eläinlääkärin päivystykseen tarkastettavaksi, mutta mitään vikaa ei oikeastaan löytynyt. Lääkäri ei ollut erikoistunut eksoottisiin eläimiin, joten hän suositteli että käyttäisin Hirmuliskon vielä myöhemmin matelijoihin erikoistuneella eläinlääkärillä.

Poikkesimme seuraavalla viikolla siis Nokian pieneläinklinikalla, jossa Hirmuliskolle tehtiin tarkastus ja sieraimista huuhdottiin lopulta pois kookospölyä, joka ilmeisesti oli tukkinut ilmateitä ja aiheuttanut nämä ongelmat. Eläinlääkäri suositteli vaihtamista pois kaikista pölyävistä pohjamateriaaleista, joten päätin sitten ottaa Hirmuliskolle toistaiseksi käyttöön mattopohjan.

Koska liskolla ei tällä hetkellä ole kaivelumahdollisuuksia, niin halusin tehdä sille uuden piiloluolan tilannetta paikkaamaan. Olen kerran aikaisemmin tehnyt terraarioon kalliotaustan styroksista ja saumalaastista, joten kallioluolan tekeminen on aika helppo juttu... eikö? Noh, näin projekti sujui:

LUOLAPROJEKTI KUVINA

Otin luolan pohjaksi verkkomallisen muovikorin, jonka lyhensin sivuleikkureilla sopivan matalaksi ja leikkasin kulkuaukot molemmille puolille. Sen päälle ruuttasin purkillisen uretaanivaahtoa suurin piirtein haluttuun muotoon. Tässä tarkoituksena oli tehdä matala luola, jonka päälle lisko pääsisi myös helposti kiipeämään. Haluaisin myös lisätä, että olen yllättynyt siitä kuinka vähän vaahtoa purkissa loppujen lopuksi onkaan. Jos luola olisi ollut yhtään isompi, olisin joutunut tekemään uuden kierroksen rautakaupan kautta. 

Kun uretaani oli kuivunut, leikkasin ylimääräiset pois keittiöveitsellä ja kaiversin kokonaisuuden halutun malliseksi. Tästä tuli paljon silppua, mutta toisin kuin styroksipallot, tämä silppu oli helppo siivota pois. Uretaanivaahto on hyvin huokoista, eli koloja jäi paljon täytettäväksi myöhemmin. Annan Hirmuliskolle kaikki elävät ruokaötökät yleensä pihdeistä, joten piiloon jäävät pienet ötökänmentävät kolot eivät tässä tapauksessa haitanneet. 

Lisäsin uretaanin päälle kaksi kerrosta ruskeaa saumalaastia. Ensimmäisen kerroksen laastin sekoitin löysemmäksi, joten sitä oli helpompaa valuttaa isoihin koloihin täytteeksi. Annoin kerroksen kuivua päivän, jonka jälkeen lisäsin paksumman kerroksen saumalaastia. Levitin laastit isolla pensselillä, tasoitin pinnan kostealla pesusienellä. Projektia ei sponsoroinut kukaan, joten voitte jättää huomiotta pohjan suojuksena toimivat muovikassit ja kissaesteinä toimivat tölkit. Ja kyllä, olen tietoinen siitä että tämän vaiheen jälkeen luola muistuttaa enemmänkin kakkakasaa kuin kiveä.

Kovettumisen jälkeen maalasin pinnan akryylimaaleilla, dry brush-menetelmällä. Tai tämä ainakin oli tarkoituksena, mutta myönnetään että maalausvaihe meni aika lailla pieleen. Väripaletti olisi saanut olla toisenlainen, mutta olin laiska enkä jaksanut lähteä kaivelemaan ja sekoittelemaan maaleja sen paremmin. Maalia jäi liikaa pensseliin, panikoin ja sotkin, joten lopputulos muistuttaa nyt lähinnä kärtsättyä kakkakasaa. Ihan hyvä ja toimiva se lienee silti. Päälle laitoin myrkytöntä mattalakkaa. 

 

Viimeisessä vaiheessa kuumaliimasin luolan katolle kynnysmattoa ja reunoihin muovikasveja. Muovikasvit olivat halpoja Ikean räpellyksiä (edelleen ei sponsoroitu) jotka sulivat kuumaliiman lämmöstä. Sain ne kuitenkin pysymään paikallaan joten kuten, pitää seurata tippuvatko ajan kanssa kun Hirmulisko rymyää niiden päältä.  

Tässä lopputulos Hirmun terrassa! Jouduin muuttamaan terran sisuskalujen järjestystä, sillä luolasta tuli vähän isompi kuin mitä olin alun perin suunnitellut. Näyttää kuitenkin ihan sopivalta ympäristöönsä, ja nyt pidetään vain sormet ristissä että lismu suostuu käyttämään uutta luolaansa muutenkin kuin kiipeilyalustana. Suunnitelmissa olisi hommata mahdollisesti myös lisää muovikasveja, jotta terra ei näyttäisi niin ankealta. Saatan myös ottaa käyttöön jonkun toisenlaisen pohjamateriaalin, forest floor beddingin tms joka ei pölyä. Mattopohja kun on pidemmän päälle hankala pitää puhtaana.

Konnuuden kuulumisia

Rontti-konna heräsi kymmenen viikkoa kestäneestä horroksestaan pari viikkoa sitten ja lämmettyään on ollut hyvin aktiivinen. Osansa kevätriehasta ovat saaneet niin terran sisustukset, kuin tyttöystävän virkaa toimittava crocs-kenkäkin. 

Terran pohjamateriaalina on tällä hetkellä kokeilussa rouheampi kookoskuitu, joka alustavasti vaikuttaa koostumukseltaan suht hyvältä. Vaihdoin jo aiemmin lämmityksen Arcadian spotteihin ja toisin kuin Exo terran spotit, nämä ovat kestäneet jo useamman kuukauden poksahtamatta! UV-putki kaipaisi jo vaihtamista, pitää laittaa tilaukseen kohtapuoliin.

Pöydän alle rakennettu terrasysteemi on toiminut erittäin hyvin!

Talvikuvia