Takapihan punatulkku

Hyvää joulua 2017

Vihertyöntekijän turinoita, osa 2.

Disclaimer: Kommelluksia, joita puutarhurin / vihertyöntekijän / kunnossapidon työssä tulee vastaan. Pääosin työ on ihan perushommaa, sellaista mitä puutarhurin työstä voisi kuvitellakin. Pitäkää mielessä, että olen vielä opiskelemassa puutarha-alaa, enkä todellakaan ole mikään ekspertti viherhommissa. Työkokemusta minulla on parin vuoden ajalta ja olen ollut töissä muutamalla eri taholla. Firmojen tai kohteiden nimiä en mainitse, sillä ne eivät ole olennaisia. Kaikki kokemukset ja kuvat ovat omiani.

Osa 2: Eläimet

Edellisessä osassa oli mainittu pusikoista löytyneet eläintenraadot, mutta eläviä eläinkunnan edustajia tulee tietenkin vastaan ihan yhtä usein. Etenkin aikaisin aamulla töihin tullessa näkyy jos jonkinlaisia otuksia, joista oravat, rusakot ja fasaanit ovat niitä yleisimpiä. Monesti olen todistanut myös hiirien ja myyrien vipeltämistä ihan jalkojeni juuresta. Puhelimella on vähän vaikea ottaa kuvia, koska siinä vaiheessa kun saat puhelimen esille, on otus ehtinyt jo niin kauas että kuvat näyttävät tältä:

Parempia kuvia saakin sitten helposti otettua ötököistä, joita löytyy ihan kaikkialta. Itselleni kaikenlaiset ötökkälöydöt ovat pääosin oikein mukavia, koska olen hyvin kiinnostunut hämähäkeistä, perhostoukista, kovakuoriaisista yms. Työkaverit varmasti pitävät meikäläistä ihan kahjona kun olen aina ensimmäisenä naamallani pusikossa kuvailemassa ötököitä. 

Toisaalta taas on olemassa hyvinkin paljon ötököitä joita en haluaisi nähdä... nimittäin kirvat, kärpästoukat ja muut vastaavat tuhohyönteiset (perhostoukatkin varmaan kuuluisivat näihin, mutta ovat niin pahuksen nättejä). Mikään ei ole inhottavampaa kuin ensin leikata oksia ja kaivella sitten puista pudonneita ötököitä pois silmistä, suusta ja paidan alta.

Seuraavaksi voisikin sitten mainita linnut. Yleensä minä pidän linnuista! Poikkeuksen teen kuitenkin lokkien kohdalla lisääntymisaikana, koska silloin ne ovat erityisen agressiivisia ja ärsyttäviä ja paskovat joka paikkaan... sen jälkeen tietysti kun ovat ensin tehneet pesän mahdollisimman epäsovinnaiseen paikkaan. Ongelma on se, että pesiä ei voi hävittää enää sen jälkeen kun niissä on munia ja niitä pitää vain sietää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyissä paikoissa kulkiessa pitää jatkuvasti varoa kohtihyökkiviä ja päälleruikkivia kissan kokoisia lintuja samalla, kun koittaa suojata korviaan järjettömältä kirkumiselta. Näin nätisti sanottuna. 

Alla muutama kuva havainnollistamassa sitä, miksi ruohonleikkuu kannattaa välillä vain unohtaa... ja miksi autossa kannattaa aina olla puhdistuspyyhkeitä tai paperia varmuudenvuoksi mukana.

Viimeisenä on pakko vielä mainita LAMPAAT! Tämä on todellakin hyvin tapauskohtaista, mutta itse olin paikassa jossa vihertyöntekijöille kuului myös maisemanhoitajina olevien lampaiden "huolto" (vedenvaihdot ja tarkastus että kaikki on kunnossa). En aiemmin ollut kovinkaan suuri lampaiden ystävä, mutta niiden kanssa puuhaillessani tajusin kuinka suloisia otuksia ne oikestaan ovat. Alkuunsa lampaat ovat aina olleet vähän arkoja, mutta kun niiden kanssa joka päivä puuhailee, niistä tulee kovinkin tuttavallisia. On mukava mennä työpäivän päätteeksi lampaita katsomaan ja rapsuttelemaan, siinä katoavat kiireet ja stressi!

Tässäpä taas tämän kerran turinat.