Lähiympäristön lintuja

Ps. Klikkaa kuvat isommaksi.

Silkkiuikkupariskunta.

Pirkanmaan kierros 28.4.2012

Lähtö reissulle oli aamulla kuudelta, ja huonosti nukutun yön jälkeen pääsinkin ajoissa matkaan. Palelemisesta ja väsymyksestä huolimatta minulla oli suhteellisen mukavaa, harmitti vain, että yhtäkään lintua en päässyt kuvaamaan lähempää. Näin paljon itselleni uusia lintulajeja, ja reippaasti vanhojakin. En kuitenkaan muista mitä ja missä, joten jääköön lista tekemättä.

Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää, nyt olen ihan liian väsynyt. Seuraavan päivän mietteitä kuvien alla.

Laulujoutsenet lennossa.

Kuikat.

Kanadanhanhia.

Iidesjärven lintutorni.

Mietteet reissun jälkeen

Kuten yllä kirjoitin, reissu oli mukava ja hyvin järjestetty. Heräämään jouduin jo neljältä, sillä bussit eivät kulkeneet niin aikaisin lauantaina ja jouduin kävelemään Tampereen rajalle viideksi, jolloin ensimmäinen kaupungin bussi lähti liikenteeseen. Tämän takia olin myöhemmin retken aikanakin torkahtaa useaan otteeseen. Vaikka näimme paljon lintulajeja, eivät ne kuitenkaan tuntuneet minusta kovinkaan tärkeiltä. Tajusin, että ehkä pelkkä lintujentarkkailu ei ole "se minun juttuni". Toki linnut ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta eri lajien mekaaninen laskeminen ja bongailu eivät ole sitä, mitä luontoharrastukselta etsin.

Itselleni tärkeintä on luonnossa liikkuminen. Lintujen ja muiden eläinten näkeminen (ja valokuvaus) on myös mukavaa, mutta raitis ilma ja vaihtelevat maisemat vievät kuitenkin voiton. Siksi en tiedä osallistunko tällaisille linturetkille enää... en ole varma onko minulla oikeasti kärsivällisyyttä istua paikallani kiikarien kanssa ja odottaa lintujen ilmestymistä näköpiiriin. Ehkä voisinkin suunnitella jonkinlaista pidempää vaellusreissua johonkin? Ongelmana tietysti se, että kukaan tutuistani ei ole turhan innostunut metsässärämpimisestä, sekä se, että minulla on maailman huonoin suuntavaisto.

Pitääpä vielä miettiä vaihtoehtoja. Sillä välin jatkan lähimetsissä seikkailua ja räkättirastaiden kuvausta.

Lisää oravia

Oravanpoikia

Iltapäivällä metsässä hortoillessani löysin puusta oravaperheen, johon kuului ainakin neljä poikasta. Kovin olivat vikkeliä ja hyvä niin, koska samassa puussa istuskelleet närhet eivät juurikaan naapureistaan pitäneet. Tekivät syöksylentoja kohti ja pudottivatkin yhden pörröhännän puusta. Onneksi ei käynyt pahasti.

Lintukuvausta ilman avaimia

Tämän päivän kävelylenkistä tuli ihan mukava, vaikkakin tarkoitettua pidempi, sillä minun piti hakea kyyti ja avaimet toiselta puolelta kaupunkia. Olisi sitä huonommallakin säällä voinut vahingossa lukita itsensä ulos kämpästä, joten ihan hyvä että meni näin päin. :)

Harmaa päivä

Päivä oli harmaa ja sateinen, joten harmaita ovat kuvatkin tänään. Masentavaa...

Höyheniä ja huiskuhäntiä

Kaakkuri.

Urpiainen.

Uusi kamera!

Säädöt vielä vähän hakusessa, mutta automaattikuvausta osaan jo käyttää. Tässä muutama kuva iltapäivän nopealta kävelylenkiltä:

Ruokintapaikan urpiaisia.

Huomaako kuvien laadussa kenties jotain parannusta? ;-)

Linnanmäellä

Kävimme Linnanmäellä Helsingissä tuhlaamassa ilmaisliput. Paljon väkeä viileähköstä säästä huolimatta, ja löytyihän sieltä paljon hauskojakin juttuja vaikka laitteissa ei juuri käytykään...
Sealife (http://www.visitsealife.com/Helsinki/) oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!

Mikähän tämän linnun laji on?

Sealife:

Nämä taisivat olla reevesinkonnia, jos nyt en ihan väärin muista.

Piraijoita.

Upeasti valaistuja meduusa-altaita.

Sealife:sta mukaan lähti myös tämä söpö pehmokonna:

Sinivuokkoja

Ainiin, ja sitten tosiaan vielä kamera.

Tilasin siis Verkkokaupasta uuden kameran. Valikoimista jo poistunut, hinta-laatusuhteeltaan erinomainen kamera. Viimeinen kappale löytyi Oulusta, josta sen pitäisi ensiviikon aikana saapua. En millään malttaisi odottaa niin pitkään...

"Ennätyksellisen, innovatiivinen, monipuolinen; Fujifilm FinePix HS20 EXR on kaikkea tätä ja paljon muuta. Fujifilmin superzoom kamerat mahdollistavat täydelliset ja huippulaatuiset kuvat valokuvaajan toiveiden mukaan ilman raskasta kameralaukkua tai valtavan kallista hintalappua.  FinePix HS20 sisältää huippuluokan ominaisuuksia, kuten uusi EXR CMOS kenno, nopea sarjakuvausominaisuus, parannettu käyttöliittymä, monipuoliset videotoiminnot, 16 megapikselin tarkkuus ja 30x zoom-objektiivi, jossa on pitkälle kehitetyt kuvanvakaustekniikat. HS20 EXR asettaa uuden korkean tason superzoomkameroille."

Lähde: http://www.fujifilm.eu/fi/uutiset/article/news/finepix-hs20-exr-ylivertainen-kaikki-yhdessae-kamera-entistae-parempana/

Uusien kenkien testausta

Uudet vaelluskenkäni pääsivät tänään kunnon testiin, kun lähdin tiirailemaan pellonreunan linnustoa. Mutaisesta pellosta ja parista syvästä lätäköstä huolimatta jalkani pysyivät kuivana, eipä ollut siis hukkaostos.

Pellonreunassa näkyi paljon lintuja. Lokkeja, variksia, peippoja, keltasirkkuja, tiklejä ja jopa pari tilheä. Jotain kuurupiilon tapaista leikkiä menimme myös erään hyvin kovaäänisen, ja erittäin ärsyttävän fasaanin kanssa. Kotiinpäin kävellessäni näin toisella pellolla pienen parven lintuja, ja pikainen vilkaisu kiikareihin osoitti epäilykseni oikeaksi: Räkättirastaat ovat myös palanneet. Eikös se tarkoita sitä, että kesä on jo aivan nurkan takana?

Uudet kengät!

Mutainen maisema.

Pellolla vaani myös tämä hirmuinen saalistaja.

12.4. Kävelylenkillä

Käväisin Nikkilänniemessä kääntymässä, Viikinsaaren viereisessä sulassa oli paljon telkkiä ja muutama kalalokki. Siinä rannassa toikkaroidessani jalkojeni juuresta lähti lentoon kuovi. Oli perskule niin hyvin maastoutunut, että en huomannut ennen kuin meinasin päälle astua. Ja säikähdinkin vielä niin, että en saanut edes kuvaa napattua.

Fasaaneja näkyi useampi kappale, samoin perhosia. Pihan ruokintapaikalla oli jälleen kerran orava, sekä urpiaisia.

Kauppareissulla

Kauppareissulla taivasta tiiraillessani aloin ihmettelemään ylitselentävän lokin kokoa. "Onpas halvatun iso lokki... hetkinen, miksi sen jalat roikkuu takana noin? Ja miksi sen pää on niin kummallisen... hitto, eihän toi ole lokki vaan haikara!" Kamalaa sähläystä, ruokakassin pudotus maahan, kameran kaivaminen esiin, tähtäys ja napinpainallus. Ja tässä tulos:

Tosi hieno haikara eikö vain. Kiikareita ei taaskaan ollut mukana, mutta tuskin olisin lajia muutenkaan osannut tarkemmin sanoa. Olen toivottoman huono tunnistamaan lintuja luonnossa, koska yleensä havaintoni eivät juuri taliatiaista erikoisempia ole. Ehkäpä siinä hiljalleen kehittyy kun pääsee katselemaan tarpeeksi siivekkäitä. 

// Muoks. Hyvin todennäköisesti näkemäni lintu oli harmaahaikara. Kiitokset isälle tunnistusavusta :)

Toinen kauppareissun lintuhavaintoni oli aikaisemminkin näkemäni sepelkyyhky. Olen yrittänyt vähän vaivihkaa tarkkailla lintuja, mutta välillä vain on pakko mennä kiikarit/kamera ojossa keskelle tietä loikkimaan. Mitähän muut tielläliikkujat ajattelevat... pitävät varmaan ihan kahjona. :D

Sepelkyyhky.

Ps. Tästä on nyt tainnut virallisesti tulla lintublogi luontoblogin sijaan.

Mökillä

Kävimme tänään isän mökillä vaihtamassa vanhan linnunpöntön uuteen. Samalla tuli nähtyä muitakin siivekkäitä. Uutta kiikaritukeani testatessa ylitse lensi yksinäinen joutsen, josta tosin löysin kiikareihini vain takapuolen. Laulujoutsenta kuitenkin veikkaan lajiksi. Rannassa pääsin myös ensimmäistä kertaa näkemään elävän peukaloisen, joka olikin helppo tunnistaa pystyssä sojottavasta pyrstöstä.

Illalla alkoi vielä mahtava laulukonsertti naapurin kuusenlatvassa, kun mustarastas pääsi ääneen. Enpä olisi uskonut, että niin pienestä linnusta lähtee niin mahtava ääni.

Mustarastas.

Juuri kun olin selailemassa lintukirjaa...

Kotimatkan lintuja

Tänään näin kotiin päin kävellessäni puussa parven naakkoja, jotka tuntuivat käyttäytyvän jotenkin levottomasti. Syy tähän näkyi kaartelevan korkealla taivaalla. Haukan lajista en taaskaan pysty sanomaan, sillä vaikka kiikarit olivatkin mukana, se oli silti hyvin korkealla (taisin näyttää aika hölmöltä kun hosuin kiikarien kanssa keskellä tietä). Eteenpäin jatkaessani näköpiiriin eksyivät vielä sepelkyyhky, sekä ylitseni lentänyt palokärki.

Ps. Miksi lintukirjoissa on haukoista tunnistuskuvat ylhäältäpäin? Täysin älytöntä, milloin muka pääsee näkemään lentävän haukan jostain muualta kuin alapuolelta?

Tee-se-itse kiikarituki!

Oletko sinäkin innostunut lintujentarkkailusta, mutta huuto.netistä ostamasi jättimäiset kiikarit katkaisevat selkäsi ja puuduttavat kätesi, ennen kuin ehdit nähdä yhtään siivekästä? Älä turhaan varaa aikaa kiropraktikolle, sillä ongelmaan on halpa ja yksinkertainen ratkaisu: Tee-se-itse kiikarituki!
Tee-se-itse kiikarituki on käytännöllinen ja kädentaidoistasi riippuen ehkä tyylikäskin. Sen rakentaminen on helppoa; tarvitset ainoastaan vanhan teleskooppivartisen luutun, ilmastointiteippiä tai narua, pienen metalli- tai muovilevyn, sekä muutaman jokakodin työkalun.

Tee-se-itse kiikarituen rakentaminen

Itse käytin Smart mikrokuitumoppia.

Aloita kiikarituen rakentaminen poistamalla pesukuidut luutun päästä, jättäen kuitenkin ehjäksi osan, jossa kuidut ovat kiinni. Tässä saa käyttää kunnolla hartiavoimaa, sillä perkuleen hapsut ovat kiinni tiukemmin kuin laki sallii. Tukevat sakset, ruuvimeisseli, sekä vasara ovat hyviä työkaluja tähän tarkoitukseen.

Valmis kiikarituki!

Seuraavaksi tarvitset pienen metalli- tai muovilevyn, jonka voit teipata kiinni tähän ehjäksi jättämääsi mopinpäähän. Mikäli mopinpäässä, sekä valitsemassasi metalli/muovilevyssä on reiät, voit käyttää kiinnittämiseen myös narua. Näin voit tarpeen tullen käännellä tai kiristää tukea, eikä sinun tarvitse aina varata linturetkillesi mukaan ilmastointiteippiä siltä varalta, että kiikaritukesi sattuu leviämään käsiin. Itse käytin kiikaritukeni levynä kahta kaapista löytynyttä kulmarautaa, jotka teippasin yhteen ja kiinnitin vanhalla kengännauhalla.



Kas näin, uusi ja upea tee-se-itse kiikaritukesi on valmis! Se on ehdottoman tyylikäs ja käytännöllinen, ja vaikka se ei kovin hyvin reppuun mahdukaan, niin älä huoli - ei mahdu kaupasta ostettu kaukoputkenjalustakaan! Mikäli linturetkellä mukanasi kulkevat ihmiset nauravat kiikarituellesi, voit olla varma että he tekevät niin ainoastaan siksi, että ovat juuri käyttäneet satoja euroja omaan jalustaansa.

Hauskoja kiikarointihetkiä kaikille!