Nellin muutosta meille on nyt vähän yli vuosi ja kaikki on onneksi mennyt tosi hyvin. Kissat tulevat mukavasti toimeen keskenään, vaikka mitään ylimpiä ystävyksiä ne eivät vieläkään ole. Eikä niiden tietysti tarvitsekaan olla, riittää kun voivat elää yhdessä ilman stressiä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tuntuu että molemmat katit ovat vähän huonoja puhumaan kissaa, eivätkä aina oikein ymmärrä mitä toinen haluaa. Kuitenkin niistä on huomannut että toisen läsnäolo on tärkeää, vaikka se ei alkuunsa siltä vaikuttaisikaan. Ensimmäisten kuukausien aikana Nelli matki Nuppua kaikessa ja oppi esim. käyttämään ikkunakulkua kissaarioon ja aktivointileluja seuraamalla Nupun esimerkkiä. Nuppu taas oli kovin hädissään kun Nelli vietiin pois rokotusreissun ajaksi ja yritti kovin pontevasti saada kuljetuskoppaa auki kun kaveri oli siellä jumissa.
Nelli oli alkuunsa tosi arka, mutta antoi lopulta koskea itseensä jo parin kuukauden päästä saapumisestaan. Tämä oli melkoinen yllätys, sillä olen kuullut populaatiokissoista joiden ihmisiin tottumisessa on mennyt vuosia. Nelli on kuitenkin hyvin ruokamotivoitunut ja tykkää leikkimisestä onkilelulla, joten totuttaminen ei itse asiassa ollut edes kovin vaikeaa. Nyt katti rakastaa silityksiä yli kaiken ja onkin ihan jatkuvasti jaloissa pyörimässä ja nurisemassa. Syliin Nelli ei ole vielä uskaltanut vaikka antaakin jo nostaa itseään lyhyitä matkoja. Nelli ei myöskään tunnu pitävän pehmeistä alustoista tai kiipeämisestä, eli sohvalle tai sängylle se ei mene. Kiipeilykin rajoittuu vain kissaarion kulkuaukon viereiseen pöytään ja hyllyyn (näkyy ylemmässä kuvassa).
Nellillä on jonkin verran ylimääräistä painoa, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa sen haluttomuuteen kiivetä tai hypätä korkeammalle. Olemme tehneet muutoksia kissojen ruokintaan sen takia ja siirryimmekin ruokkimaan Nupun tiskipöydällä ihan vain sen takia, että Nelli ei söisi molempien ruokia. Steriloidun kissan kuivanappuloita on edelleen saatavilla lähes jatkuvasti, mutta niitä on tarjolla vain aktivointikupeista ja- leluista. Lisäksi olen vähän rajoittanut niiden määrää, sillä Nelli tuntuu välillä käyttävän kaiken aikansa herkkujen jahtaamiseen. Meille kävi myös aika nopeasti selväksi että Nelli on joko kokonaan, tai lähes kokonaan kuuro. Se ei kuitenkaan raavi korviaan tai näytä muuten että ne vaivaisivat, joten emme ole sen takia lähteneet viemään kissaa eläinlääkäriin. Käsittely ja uudet paikat ovat Nellille vielä kovin epämukavia asioita, joten olemme pyrkineet pitämään ylimääräiset stressinaiheet vielä minimissä.
Elämä kissojen kanssa on siis viimein asettunut uomiinsa ja vaikka meillä onkin ollut hankaluuksia niiden kanssa, en kuitenkaan luopuisi niistä mistään hinnasta. Elämä ilman kissoja olisi hirveän tylsää! Itse olisin sitä mieltä että meille mahtuisi vielä ainakin yksi lisää, mutta Kimi päätti että kolme olisi jo liikaa. Että jospa nyt ainakin hetki ollaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen. 😝
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
