Lintukävely 31.3.2012

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lintukävely Arboretumissa meni ihan kivasti kylmästä ja lumisateisesta aamupäivästä huolimatta. Alussa tiirailimme Viinikanlahdelle, jossa näkyikin melko paljon lokkeja. Kalalokkien, muutaman naurulokin ja selkälokin lisäksi näimme myös sinisorsia, isokoskeloita ja telkkiä. Lisäksi yli lensi useampikin laulujoutsen. Kylmästä viimasta siirryimme Arboretumiin ja lintujen ruokintapaikalle, josta löytyi ainakin mustarastaita, peippoja, viherpeippoja ja varpusia. Lisäksi paikalla oli syömässä kolme oravaa. Lintujen laulua (ainakin talitiaisen ja sinitiaisen) kuului paljon, ja retken vetäjän äänikirjasta kuulimme vielä lisää lintujen ääniä. 

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, että osallistuin kävelylle säästä huolimatta. Tosin olin pukeutunut aivan liian kevyesti, ja iso osa reissusta meni varpaat ja sormet umpijäässä. Seuraavalle lintureissulle otan kyllä myös isommat kiikarit mukaan. Lisäksi pitäisi opetella pysymään muutenkin pidempään paikallaan lintuja odottelemassa. Voisi käydä joku toinenkin päivä Arboretumissa lintuja tiirailemassa...

Lintumuisteluita

Huomenna on PiLY:n (Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys Ry) järjestämä lintukävely Viinikanlahdella ja Arboretumissa, johon ajattelin osallistua. Toivottavasti ei vain olisi kamalan kylmä, kun siellä pitäisi pari tuntia kävellä. Lisäksi ilmoittauduin juuri "Pirkanmaan kierrokselle", joka siis on vähän isompi linturetki huhtikuun lopussa. Jännittää jo valmiiksi... nauravat varmaan pihalle tällaisen tumpelon aloittelijan.

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut linnuista ja aloinkin juuri muistella mitkä ovat ikimuistoisimpia lintukokemuksiani. Noh, mitään kovin hienoa en ole päässyt kokemaan, mutta muistan aina sen, kun makoilin kaikessa rauhassa pihakeinussamme, ja yhtäkkiä nilkkani päälle pöllähti linnunpoikanen istumaan. En muista minkä lajinen lintu oli (tai tunnistinko lajia edes silloin), mutta ilmeisesti se oli juuri lähtenyt pesästään ja lento oli vielä vähän haparoivaa. Olin aivan hiljaa ja siinähän se poikanen sitten istuskeli rauhassa, kunnes lähti omia aikojaan räpistelemään eteenpäin.

Toinen hauska tapaus oli, kun oikaisin metsäpolkua pitkin bussipysäkille ja huomasin räkättirastaan poikasen istuvan oksalla aivan naamani edessä. Hyvin varovasti kaivoin kännykkäni esille ja onnistuinkin nappaamaan kuvan poikasesta sitä säikyttämättä. Lähdin nopeasti jatkamaan matkaani, jotta emo uskaltaisi tulla taas ruokkimaan jälkikasvuaan.

Ikävämpiäkin tapauksia on tullut vastaan, mutta yhtälailla nekin pysyvät mielessä vuosien jälkeen. Esimerkkinä näistä se päivä, jolloin paiskasin ulko-oven kovaäänisesti kiinni ja pihanurmella istunut räkättirastas säikähti, lähti lentoon ja törmäsi suoraa kasvihuoneen lasia päin. Henkihän siinä lähti linnulta, ja aika kamalalta tuntui kantaa vielä lämmin linnunruumis metsään muurahaisten hävitettäväksi. En paiskonut ulko-ovea enää sen jälkeen.

Kovin eksoottisia lintulajeja en ole luonnossa nähnyt, mutta muutaman ainakin itselleni epätavallisemman voisin mainita: Ahlmanin pelloilla kävimme katsomassa töyhtöhyypän poikuetta ja Oulussa näin varpuspöllön istuvan puussa aivan yläpuolellani (se käänteli päätään hassusti). Tampereen keskustan lähellä onnistuin bongaamaan myös sen kuuluisaksi tulleen merimetson. Kovin mielelläni haluaisin päästä joskus näkemään ainakin kuukkelin ja korpin livenä, mutta saa nyt nähdä riittävätkö rahkeet...

Leskenlehtiä

Varmoja kevään merkkejä: Leskenlehdet... sekä tietysti lumen alta paljastuvat koirankakat. En sentään ottanut kuvia koirankakoista. Tämän päivän reissulla näkyi lisäksi naakkoja ja pulu kaupan katolla aurinkoa ottamassa. Kohta pääsee itsekin aurinkoa ottamaan!

Taaporinvuorella

Kävimme eilen Outin kanssa Taaporinvuorella. Lunta oli vielä aika reippaasti ja paikoin jouduimme tarpomaan umpihangessa. Mukavan rauhallinen paikka, mutta lumessa ei silti kannata istua... housut kastuvat.

Rääkymistä pusikossa

Pari närheä eksyi näköpiiriin tänään, kun oli pakko mennä tarkistamaan, että mikä siellä pusikossa piti niin kamalaa rääkymistä. Harmi että ei ollut kameraa mukana silloin, vaikka tuskin olisin tunnistettavaa kuvaa saanut otettuakaan. Olin lukenut kyllä närhien pitävän melkoista meteliä, mutta vasta nyt pääsin itse todistamaan asiaa.

Myöhemmin napattu kuva

Pärrinkoski ja kiikarit

Ostin siis Huutonetistä suurtehokiikarit, komian kokoiset ovat ja pitkälle näkyy! Kiikareiden noutoreissulla poikkesin myös Pärrinkoskella ihmettelemässä. Olisinkohan neljä tuntia patikoinut ympäriinsä, nyt on vähän väsy eikä jaksa kirjoittaa tämän enempää...

Päiväkävelyllä

Päätin kulkea pienen lenkin kävelyteitä pitkin samalla, kun lähdin lähikaupassa käymään ja asioita hoitamaan. Yllättävän monta eläinhavaintoa tuli tehtyä, vaikka en kovin pitkälle lähtenytkään.

Ensimmäisenä huomasin tievarren pusikossa fasaanin, josta yritin tietysti napata kuvan. Melko huonolla menestyksellä. Onneksi reissun loppuvaiheessa sain vähän paremman fasaanikuvan, kun olivat pysähtyneet pihan aukeammalle alueelle. Kävelytien yläpuolella sähkötolpassa olivat pikkuvarpuset löytäneet mukavan paikan oleskeluun. Olivatkohan ihan pesänrakennuspuuhissa kun sopivan kolonkin löysivät.

Kävelylenkkini kulki sulaneen ojan ohitse, jossa sinisorsat olivat kerääntyneet joukolla ruokkijoita odottamaan. Odotus palkittiin, kun vanhempi pariskunta pysähtyi paikalle leipäpussiensa kanssa. Jatkoin matkaa lammen ympäri, vähän kauempana lintujenruokintapaikalla oli orava ruokailemassa. Lisäksi Antennitornin nokassa oli vielä käpytikkakin koputtelemassa. Ja komeasti kolisi pelti! Kaikkiaan mukava kävelyreissu, eikä saappaitakaan tarvittu.

Lumi sulaa, osa 2!

Muualta (photobucket) linkitetyt kuvat muuttuvat ikävän rakeisiksi kun niitä suurentaa. Gallerian kuvat olen ladannut suoraa blogiin ja ne näyttävät paljon paremmalta, mutta en haluaisi kaikille kuville tehdä samaa temppua, ettei tila lopu myöhemmin kesken. Pitää miettiä että mitähän tälle nyt sitten tekisi...

Otin tänään vanhat kiikarit mukaan metsäreissulle ja totesin, että ne ovat aivan liian pienet lintujenkatselutarkoitukseen. Lisäksi silmäni tulevat kipeäksi kun yritän katsella niillä, joten lisätään hankintalistalle uudet kiikaritkin.

Metsän laidassa pääsin tarkkailemaan sinitiaisia hyvin läheltä, ja yläpuolellani olevaan puuhun lensi sattumalta käpytikkakin koputtelemaan. On ne linnut vaan niin sympaattisia otuksia!

Lumi sulaa!

Lumi on sulamassa kovaa vauhtia ja metsässä kulkiessa tipahtelee vettä mukavasti niskaan. Vielä tämän reissun tein ilman kumisaappaita, parin päivän päästä taitavat olla pakollinen varuste. Raikas, kostea ilma ja metsän tuoksu... sen takia sitä kahlaa mielellään loskassakin. Tämän päivän laavureissulle sain suostuteltua äidin mukaan ja aurinkoinen sää olikin mitä parhain ulkoiluun.

Metsässä tuli bongailtua vähän kaikenlaista. Erilaisia eläinten jälkiä ja jätöksiä, naavaa, lintuja ja muutakin mukavaa.

Äidin ottama kuva.

Linnunpönttö

Hankin uuden linnunpöntön isän mökille. Vanha on varmasti jo aivan lahoamispisteessä, ja onhan tämä hienomman näköinenkin. Tampereen luontokaupassa pöntöt olivat vain 12€ /kpl, viisi pönttöä olisi saanut viidelläkympillä. Eihän yksi pönttö mihinkään riitä, mutta on se hyvä alku. Pitää ripustaa mahdollisimman pian, kevät alkaa olla jo pitkällä.

Pitänee kysyä äidiltä, jos voisin hankkia heidänkin mökilleen pari pönttöä...

Nettisivu

http://www.luontoon.fi/
-> Aivan mahtavat sivut, kannattaa käydä katsomassa!

Parina viime päivänä en juurikaan ole ehtinyt pihalle, toivottavasti sunnuntaina taas ehtisin. Lämpimämpää ilmaa on luvattu, tänään olin kuitenkin laittanut vielä liian vähän kerroksia. Kylmä tuuli ja pirun liukasta. Kevät saisi jo tulla!

Hankintalistalla ylimmäisenä kumisaappaat. Varmaankin lyhytvartiset, sellaiset joilla on mukava kävellä pidempiäkin matkoja.

Talvinen laavureissu

Pikkupakkasen kunniaksi päätin lähteä poikkeamaan läheisellä laavulla, joka on luultavasti kunnan ylläpitämän metsäreitin varrella. Pelkäsin, että joutuisin tarpomaan metrisessä hangessa päästäkseni perille, mutta yllätyksekseni ulkoilureitti oli aivan täydellisessä kunnossa. Polku oli erittäin selkeä ja hyvin hoidettu, ja jopa polun varren linnunpöntöt oli käyty äskettäin tyhjentämässä vanhoista roippeista.

Ainoa huono puoli oli se, että ilmeisesti reitti on myös koiranulkoiluttajien suosiossa, ja monin paikoin sai tosissaan väistellä keltaista lunta ja koirankakkaa...

Omakotitalojen ohi kävellessäni näin paljon tavallisia pihan lintuja, kuten talitiaisia, sinitiaisia, varpusia ja harakoita. Takaisin tullessani onnistuin myös bongaamaan parven tilhiä istuskelemassa erään talon antennin päällä. Totesin, että minun kamerani kanssa saa olla aika nopea, jos haluaa yhdenkään linnun eksyvän kuvaan... zoomaus vie nimittäin pois kaiken tarkkuuden ja pieni käsien tärinä on kuvassa yhtä kuin maanjäristys. Noh, ei tässä mitään vuoden luontokuvaa ollakaan ottamassa.

Pajunkissoja

Tämän päivän lyhyen luontokävelyn aikana pääsin bongailemaan pajunkissoja. Tosin niitä on näkynyt jo vähän aikaa, joten ei mitään uutta tällä kertaa.

Huomasin myös kuinka turhauttavaa on yrittää kuunnella luonnon ääniä, kun ulkoilureitillä kulkee jatkuvasti ihmisiä ees taas. Lisäksi autojen äänet kuuluivat ihan liian läheltä, että olisin voinut nauttia luonnon rauhasta. Seuraavalla kerralla valitsen siis syrjäisemmän ulkoilureitin.

Minä ja luonto, osa 2

Suhteeni luontoon on tällä hetkellä melko etäinen. Maalaan mielelläni luontoaiheisia kuvia, katselen luonto-ohjelmia ja puuhailen omien lemmikkieni kanssa, mutta minun tulee erittäin harvoin lähdettyä oikeasti ulos luontoon liikkumaan. Sen takia perustin tämän blogin, sekä operaation: Takaisin luontoon. Tavoitteena olisi myös päästä eroon sohvaperunan tittelistä, sillä sellainen elämä ei todellakaan ole minua varten.

Kansallispuistossa.
Kuvan otti Kimi.

Parhaimmillani olen lintujen laulun ympäröimänä, ämpäri täynnä sieniä ja saappaat tiukasti suossa. Tai sitten jylhillä kallioilla, keväisessä sateessa liukastelemassa kamerani kanssa. Tämän blogin päivityksessä kamera tuleekin olemaan tärkeä osa, sillä tarkoituksenani on paitsi kirjoittaa edistyksestäni operaatiossa, myös dokumentoida sitä valokuvilla. Suunnitelmissani on myös raahata läheisimpiä ihmisiä mukanani metsään, ja ehkä jopa saada heidät nauttimaan siitä. Har har.

Jos totta puhutaan, luontoon lähtemisen ei pitäisi olla mikään iso numero. Ei luontoretken tarvitse olla kolme viikkoa etukäteen suunniteltu mahtava eväsretki, vaan riittää kun kotimatkalla oikaisee metsän poikki ja katselee ympärilleen. Luonto on yllättävän lähellä vaikka sitä ei aina huomaakaan.  Tavoitteenani ei siis ole lähteä hetipaikalla lapin jylhiin maisemiin vaeltamaan saadakseni tämän operaation toimimaan, vaan ajattelin käydä kävelyllä takapihan mesässä. Yksinkertaista mutta toimivaa!

Minä ja luonto, osa 1

Olen pienestä pitäen rakastanut luonnossa vaeltelua ja eläimiä. Onnekseni olen aina myös asunut lähellä luontoa, joten olen päässyt tutkimaan maan mönkiäisiä ja haistelemaan metsän raikasta ilmaa. Puissa kiipeily ja takapihan metsissä hilluminen oli parasta mitä tiesin!

Pienenä mummun kanssa sienimetsällä.
Kuva: Mummun albumi.

Myös mummun mökillä vierailimme ahkerasti ja syksyisin kävimme tietysti sienimetsällä hakemassa kanttarelleja ja suppilovahveroita. Viimevuosina olemme muutaman kerran ehtineetkin taas mummun kanssa sienestämään, mutta välissä kului piiiiitkä aika ilman sieniä. Sienien lisäksi muistan lapsuudestani (tai nuoruudestani, miten sen nyt ottaa) myös sen, että pidin erittäin paljon linnuista. Suurimman lintuvillitykseni aikoihin istuin mökin katolla lintukirjan ja kiikareiden kanssa, ja rakentelin linnunpönttöjä milloin mistäkin jämälaudoista.

Ensimmäinen "oikea" lemmikkini oli kaverilta saamani miljoonakala, mutta ennen sitäkin tutkin huoneessani milloin minkäkinlaisia ötököitä. Nämä lemmikit yleensä kuolivat aika nopeasti, sillä jouduin piilottelemaan niitä laatikoissa ja kaapeissa, ettei äitini hirmustuisi. Myöhemmin tyydyin onneksi tarkkailemaan otuksia luonnossa, joten säästyi äitikin ikäviltä ötökkäyllätyksiltä kaapeissa.

Luonnossa pidän omaan tahtiin kulkemisesta ja siitä, että aika ja kiireet häviävät. Pehmeä metsäpolku, luonnon äänet ja tuoksu... mitä muuta sitä ihminen tarvitsee rentoutuakseen?! Ja mikä parasta, kuntokin kohoaa kun riittävästi tarpoo mäkiä ja monttuja.