Lammella

Huono kännykkäkuva...

Kävin tänään patikoimassa vähän kauemmalla lammella. Kuraista ja pimeää oli, mutta olipa reissussa jotain hauskaakin. Sain nimittäin karvaista patikointiseuraa.

Eräs pariskunta oli ulkoiluttamassa kahta kultaistanoutajaansa samalla metsäreitillä. He kulkivat jonkin matkaa takanani, mutta toinen koirista päätti sitten jolkotella samaa matkaa minun kanssani, vapaana kun oli. Ilmeisesti omat omistajat kulkivat liian hitaasti? Mikäs siinä, mukava karvakuono, jonka olisin voinut viedä mukanani vaikka kotiin asti ;-D. Lammella tiemme sitten erosivat, pariskunta jatkoi eteenpäin ja minä lähdin samaa reittiä takaisin.

Tänään illalla lähdetään katsomaan ilotulituksia, saa nähdä pysynkö tarpeeksi kauan hereillä. Hyvää uuttavuotta!

24.12.2013

Rauhallista joulua kaikille!

Metsän tarina

Ostin tänään itselleni joululahjaksi pari luontoaiheista dvd:tä. Metsän tarina on kannen mukaan koko perheen luontoseikkailu, jossa on kansainvälisesti palkittu musiikki. Todella kaunis tuo elokuva olikin, harmi vain että "Isä kertoo pojalle tarinaa"-juoni ei sopinut mielestäni tähän ollenkaan. Lisäksi en ehkä luokittelisi tätä dokumentiksi, vaan enemmänkin taide-elokuvaksi. Tietoa oli hyvin vähän, sekin enimmäkseen vanhan kansan perinteistä, ei itse luonnosta tai kuvissa näkyvistä eläimistä. Olin vähän pettynyt, sillä kannen ja arvostelujen perusteella olisin odottanut enemmän.

Tarinoita metsästä on samoilta tekijöiltä, ja se sisältää 20 kertomusta suomen luonnosta. Nämä dokumenttipätkät olivat melko informatiivisia ja mukavia katsella. Tosin "kertomuksissa" vain pisti silmään se, että monet kohdat olivat samoja kuin edellisessä dvd:ssä. Lisääkin tietoa olisi voinut laittaa ja pätkät olisivat saaneet olla pidempiä.

Kaikkiaan täytyy sanoa, että kyllä Suomen luonto on kaunista. Mielelläni katselisin lisääkin aiheesta tehtyjä dokumentteja... vaikka kyllä helpommaksi taitaa tulla, kun lähtee itse ulos tarpomaan. Varsinkin kun asun niin mukavassa paikassa, jossa luontoa on vielä lähellä. Kaupunkiin en kyllä halua muuttaa ikinä.

Peku tuli hoitoon jouluksi

Dinner Impossible

Tämän oravan edesottamuksia oli hilpeää seurata. Otus vietti hyvän aikaa akrobaattitemppuja tehden, putosi välillä ja kiipesi taas ylös jatkamaan. Mitäpä sitä ei tekisi hyvän aterian eteen?

Horroskuulumisia

Rontti-konna on nyt ollut horrostamassa kolme viikkoa. Horrospaikkana toimii siis jääkaappimme alimmainen hylly, boksin pohjalla on turvetta ja päällä sanomalehtipaperia. Alimmalla hyllyllä on lisäksi myös vedellä täytetty pullo tasoittamassa lämmönheittelyjä ja avonainen vesikippo nostamassa kosteutta. Ja lämpö- ja kosteusmittari on tietysti ängetty myös boksiin, jotta olosuhteita pystyy seuraamaan koko ajan. Lämpötila Rontilla on noin 5-6 astetta, kosteudet 80-90%.

Tänään oli kolmas punnitus ja vain pari grammaa on konnan paino laskenut aloituksesta. Hyvältä siis näyttää. Horrosta olisi tarkoitus jatkaa ainakin tammikuun puoleenväliin saakka, mikäli mitään erikoista ei tapahdu.

Vaihtuvia maisemia

Tällaista tänään. Lisäksi Hirmu-lisko söi jättijauhiksia tänään hyvällä ruokahalulla, kun taas Rontti-konna odottelee jo kylmälaukussa horroksen alkamista.

Syksyn kuulumisia

Tänään oli terrojen siivouspäivä. Hirmu-lisko sai osittain uudet pohjamateriaalit, ja vesi- ja ruokakipot jynssättiin kunnolla. Lisäksi Hirmu sai oman ajastimen, sillä konnan valojen aikaa säädettiin vielä lyhyemmäksi horrokseen valmistautumisen takia. Rontilla alkoi myös horrospaasto, joka näin huoneenlämmössä tulee kestämään noin kolme viikkoa. Saa nähdä hyytyykö tuo ajoissa, ainakin vielä konnaariossa kolistellaan oikein urakalla.

Olemme miettineet jos Hirmun terran siirtäisi olohuoneeseen, sillä lisko tuntuu seurailevan mielellään ympäristön tapahtumia.

Korttien väsäystä

En ajatellut tänne blogiin laittaa valokuvia kummempia, mutta kun nyt satuin pari luontoaiheista korttia väsäämään niin menköön nyt kuitenkin. Kuvat on skannattu vinoon ja korttipohjat ovat vielä liimaamatta (liima oli kuivunut tuubiin), idea on kuitenkin näkyvillä. Otin mallia kuviin vanhasta piirroksin kuvitetusta puutarhakirjasta, jonka sain aikoinaan mummultani. Tarkoitus olisi tehdä vielä pari eriväristä korttia sarjaa täydentämään.

Kävelylenkillä

Päätin lähteä pitkästä aikaa kävelylenkille kameran kanssa. Mukavan aurinkoinen ilma ja syksyn värit kauneimmillaan! Tien vieressä olevaa jorpakkoa ohittaessani huomasin sorsan, josta päätin napata muutaman kuvan. Sorsahan siitä innostui, luuli raukka saavansa maistuvan kuvauspalkkion. Sitten alkoi paikalle saapua enemmänkin kuvattavaa, jotka kylläkin joutuivat kaikki poistumaan tyhjin räpylöin, sillä en kantanut mukanani mitään sorsille sopivaa sapuskaa. Hyviä kuvia sain kyllä.

Sumuinen aamu

Hiukopalaa

Hirmu mussuttamassa kotiloita :D

Terran pohjamateriaalikokeilu, osa 2

Kookoskuitu on ollut nyt pari yötä terrassa ja ihan hyvältä vaikuttaa. Alun hajut haihtuivat ensimmäisen illan aikana, eikä kurkkukaan enää kutissut sen jälkeen. Materiaali on pysynyt melko hyvin kosteana, ja kuivissa osissakaan en ole huomannut pölyämistä. Tarkkailen tilannetta vielä jonkin aikaa ennen kuin uskallan laittaa koko terran tuolle pohjalle.

Tampereen keskustasta löysin googlen avulla yhden kaupan joka myi kookoskuitua. Hekin vain harmittavan pienissä pakkauksissa. Kokonaisen pahvilaatikollisen noita pikkupakkauksia saisi kolmellakympillä, eli mielestäni ihan maksettavissa rajoissa vielä. Turvetta toki saa hervottoman säkillisen jo muutamalla eurolla, mutta ei se kovin kivaa ole jos joka aamu herää tukkoisena ja hyllyillä on sentin pölykerrokset. Seuraavassa kämpässä (jos nyt joskus muutamme) konnaario laitetaan kyllä jonnekin muualle kuin makuuhuoneeseen.

// Myöh. lisäys: Vähän höttöä tavaraa tämä kookos tuntuu kuitenkin olevan, ei pysy paikallaan vaan kulkeutuu konnan mukana kasoiksi keskelle. Toimisi varmaan paremmin sekoitettuna johonkin muuhun materiaaliin, esim. hiekkaan tai hajusieppoon?

// Myöh. lisäys 2: Jossain mainittiin että kookoskuitu voi olla todella vaarallista konnille jos ne sattuvat syömään sitä ruoan mukana. Se ei kuulemma sula ja aiheuttaa helposti suolitukoksen. Päätin siis jättää tämän pohjamateriaalin jatkossa käyttämättä.

Turvotettua kookoskuitua

Terran pohjamateriaalikokeilu

Kämpän asukkaiden aamuisen tukkoisuuden takia päätin ottaa kokeiluun vielä yhden uuden pohjamateriaalin. Nimittäin kookoskuidun. Lukemani mukaan se on pölyämätöntä ja kosteudenpitävää, eli juuri konnalle sopivaa kaivelualustaa.

Ensikokemukset kookoksesta eivät kuitenkaan olleet kovin mukavat, sillä huomasin heti materiaalin terran pohjalle laitettuani, että kurkkuni alkoi kutisemaan ja nenäni tuntui tukkoiselta. Lisäksi koko kämppä kuulemma haisee kaamealle, mitä en kylläkään itse enää huomaa kun olen täällä koko illan ollut. Varsinaista pölyämistä en huomannut kuten esim. turpeen kanssa, mutta kyllä tuosta varmaan jotain leviää ilmaan...

Kokeilu saa luvan kestää vielä pari päivää kunnes kookos kuivuu. Jos tilanne ei parane, niin lentää kyllä pihalle komeassa kaaressa.

Pieni pakkaus maksoi kolme euroa.

Yhdestä pakkauksesta tuli reilu ämpärillinen valmista kookoskuitua.

Puolet terran pohjasta sai nyt kookosta täytteeksi. Katsotaan miten tässä käy.

// Myöh. lisäys: Jossain mainittiin että kookoskuitu voi olla todella vaarallista konnille jos ne sattuvat syömään sitä ruoan mukana. Se ei kuulemma sula ja aiheuttaa helposti suolitukoksen. Päätin siis jättää tämän pohjamateriaalin jatkossa käyttämättä.

Anssin pakoyritys

Pari päivää sitten koulusta tullessani vilkaisin Anssin (tarantula) terraan tarkistaakseni, onko ruokasirkka kadonnut jo parempiin suihin. Olihan se. Lisäksi pääsin myös todistamaan pakoyritystä uudesta terrasta.

Hämyhäkki killui etulasissa ja kokeili liukuoven väliin jäänyttä pientä rakoa jaloillaan. Tämän jälkeen se näppärästi otti hampaillaan lasin reunasta kiinni, ja työnsi sivulasista vauhtia saadakseen liu'utettua oven auki. Olin melko ällistynyt, ei tullut mieleenkään että Anssi voisi olla niin näppärä karvakintuistaan. Liukuovissa on teippivarmistukset, eli karkuyritys ei onneksi onnistunut tällä kertaa. Varuillaan pitää näemmä kuitenkin olla, eikä teippejä kannata unohtaa.

Heijastuksessa näkyy kivasti meikäläinen sohimassa kameran kanssa.

Maanantai 26.8.

Kaikenmoisia otuksia tuli vastaan tämän päivän metsäreissulla.

Linssiluteet

Tarkoituksenani oli ottaa hienoja ja hyvälaatuisia kuvia lemmikeistäni. Näinhän siinä sitten kävi kun kuvauskohteet olivat kovin uteliaita :D

Rontin silmät näyttävät vähän turvonneilta kuvissa... kostutan terran tänään vielä uudemman kerran kun pääsen kotiin. 

28.7.2013

Tämän päivän kuvausreissun tuloksia. Tarkoituksena oli tehdä pidempikin reissu, mutta palasin sitten pikakävelyä kotiin kun alkoi ukkostaa ja tihkuttaa vettä. Suolammen ympäristössä parveili suloisia pikkusamppeja (rupikonnan poikasia?), joita kylläkin oli kamalan hankala saada kuvaan kun eivät olleet hetkeäkään paikoillaan. Lisäksi kotimatkalla löysin nokkospuskan, joka oli täynnä kotiloita! Nyt tiedän ainakin mistä Hirmulle saa kerättyä sapuskaa. Jahka ottaa pitkähihaisen puseron ja hanskat mukaan...

Auringonlasku

Auringonlasku Pirkkalassa. Pidän tästä kuvasta, vaikka se onkin puhelinlaatua.

Kuvapäivitys Hirmusta

Muutama kuva Hirmuisesta sinikielestämme! Nahka vaihtui nätisti ja nykyään liskon näkee useimmiten kivien päällä lämmittelemässä. Vähän Hirmu tuntuu aristavan kameraa, parhaita metkuja ei koskaan saa kuvattua. Ehkä vielä jonain päivänä...

Kukkuu?

Vaanimassa kotiloita

Anssin uusi terra

Tämännäköinen on Anssin uusi terraario. Etulasit puuttuvat vielä kun turve kuivaa ja keksin tähän varmaan myös taustakuvan jossain vaiheessa. Niin ja vesikuppi puuttuu etureunasta. Toivottavasti kelpaa hämyrille!

Auringonottoa

Konnahoitola

Isän kreikankonna Peku tuli lomareissun ajaksi meille hoitoon.

Ensimmäisenä päivänä Peku oli TODELLA kiukkuinen, rynni päin heti kun näki liikettä, yritti syödä ohikulkijoiden sormet eikä suostunut rauhoittumaan ollenkaan, ravasi vain ympäri terraariota jyräten kaiken. Toisin kuin alunperin suunnittelimme, Peku vaihdettiin siis majailemaan parvekkeelle ja Rontti jäi sisälle terraan. Tämä ratkaisu osoittautui toimivaksi ja molemmat konnat vaikuttavat nyt ihan tyytyväisiltä. Olisivatko matka ja uusi paikka saaneet konnan stressaamaan? Tai kenties paikalla ollut toinen poikakonna?

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Peku syö sivistyneesti...

...kun taas Rontti possuilee lautasellaan.

Pekun nokka on kyllä kasvanut taas aika hurjan näköiseksi, pitää katsella jos sitä saisi lyhenneltyä jossain vaiheessa.

Ja asiasta kuudenteen, Hirmu söi tänään hyvällä ruokahalulla yhdeksän jättijauhista. Nenän eteen lykätystä kiposta nappasi yhden kerrallaan ja välillä ravisteli matoa hassun näköisesti. Olisi mennyt enemmänkin, mutta ostin vain kymmenen jauhista ja yhden annoin jo Anssille. Noh, nyt tiedän ainakin mikä on Hirmun herkkuruokaa :-D

Parvekeasumus

Kuvapäivitys Rontin parvekeasumuksesta. Pohjalle hankittiin bambumatto, lisäksi istuttelin yrttejä sängynaluslootaan. Rontti on pikkuisen natustellut kasveja, mutta mitään täystuhoa ei onneksi ole näkyvissä.

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Kuvia Hirmu-liskosta

Muutama lisäkuva uudesta sinikieliskinkistämme, joka lopulta sai nimen "Hirmu".

Pleksiterraario. Tarkoituksena olisi väsätä jonkinlainen taustakuva tähän.

Lötköpötkö