Perhosten ruokailuhetki

Nokkosperhonen kaverinsa kanssa.

Kaakkuri

Edelliset kuvat ovat samalta reissulta, mutta päätin laittaa nämä silti erilliseksi päivitykseksi. Kaakkuri laskeutui melkein viereeni lammelle, kun olin kuvaamassa sammakoita. Lähti myös nopeasti karkuun, kun onnistuin kaatumaan rähmälleni varvikkoon kurotellessani kuvaa ottamaan...

Matelijoiden kuvausta

Torstai 19.7.

Sorsapoikue

Uusi ja raikas ulkoasu (koska onnistuin sössimään edellisen ulkoasun asetukset). Har har. Noh, vaihtelu virkistää!

Poppelikiitäjät

Mökillä tuli vastaan tällaisia otuksia, Wikipedian avulla tunnistin poppelikiitäjiksi.

Poppelikiitäjä on lehtimetsien asukki, joka viihtyy myös niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset ovat yöaktiivisia ja lentävät pimeän laskeutumisesta myöhään yöhön. Koiraat lentävät valolle, naaraat kuitenkin vain harvoin. Päivisin perhonen lepää puiden rungolla tai oksistossa erikoisen lepoasentonsa turvin näytellen kuivunutta lehteä ja häirittynä se paljastaa nopeasti takasiipien punaruskeat laikut. Aikuisella perhosella ei ole toimivia suuosia. Se ei siis vieraile kukilla imemässä niiden mettä, mutta saattaa juoda vettä lentäessään matalalla vedenpinnan yläpuolella.

Parittelu kestää yöstä seuraavaan iltaan ja muniminen alkaa heti parittelun loputtua Naaras munii jopa 150 munaa ravintokasvien lehtien alapinnoille ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa. Ne syövät pääasiassa öisin ja lepäävät päivät lehtien alapinnoilla heimolle tyypillisessä sfinksiä muistuttavassa lepoasennossa. Toukat eivät juuri liiku enempää kuin on tarpeen ja syövät oksan yleensä kokonaan paljaaksi. Täysikasvuinen toukka laskeutuu elo-syyskuun vaihteessa maahan, kaivautuu useiden senttimetrien syvyyteen ja koteloituu harvan kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.

Tiedot: Wikipedia 8.7.2012, http://fi.wikipedia.org/wiki/Poppelikiit%C3%A4j%C3%A4 .

Pikkutikkoja

Törmäsin tänään takapihan metsässä pikkutikkoihin. Harmi vain, että kuvat jäivät (taas!!) hämäriksi ja suttuisiksi. Elättelen kuitenkin toiveita, että vielä jonakin päivänä pääsen kuvaamaan näitä vipeltäjiä paremmassa ympäristössä ja valaistuksessa.

Pukalan retkeilyalueella

Orivedellä käydessämme pääsimme tutustumaan Pukalan retkeilyalueeseen. Upeat kalliot ja erittäin kirkas vesi! Syrjäisellä seudulla oleva paikka, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.

 

Rantasipi.

Maanantai 2.7.

Ulkona on mukava liikkua, sillä monen linnun poikaset ovat juuri lähteneet pesästä ja niitä pääsee helposti tiirailemaan lähempääkin, kun ovat vielä vähän varomattomia. Liian lähelle ei tietenkään pidä mennä, eikä poikasia saa häiritä tarpeettomasti. Jäävät raukat muuten ilman sapuskaa kun emot eivät uskalla tulla ruokkimaan.

Kukkuu?