Minä ja luonto, osa 2

Suhteeni luontoon on tällä hetkellä melko etäinen. Maalaan mielelläni luontoaiheisia kuvia, katselen luonto-ohjelmia ja puuhailen omien lemmikkieni kanssa, mutta minun tulee erittäin harvoin lähdettyä oikeasti ulos luontoon liikkumaan. Sen takia perustin tämän blogin, sekä operaation: Takaisin luontoon. Tavoitteena olisi myös päästä eroon sohvaperunan tittelistä, sillä sellainen elämä ei todellakaan ole minua varten.

Kansallispuistossa.
Kuvan otti Kimi.

Parhaimmillani olen lintujen laulun ympäröimänä, ämpäri täynnä sieniä ja saappaat tiukasti suossa. Tai sitten jylhillä kallioilla, keväisessä sateessa liukastelemassa kamerani kanssa. Tämän blogin päivityksessä kamera tuleekin olemaan tärkeä osa, sillä tarkoituksenani on paitsi kirjoittaa edistyksestäni operaatiossa, myös dokumentoida sitä valokuvilla. Suunnitelmissani on myös raahata läheisimpiä ihmisiä mukanani metsään, ja ehkä jopa saada heidät nauttimaan siitä. Har har.

Jos totta puhutaan, luontoon lähtemisen ei pitäisi olla mikään iso numero. Ei luontoretken tarvitse olla kolme viikkoa etukäteen suunniteltu mahtava eväsretki, vaan riittää kun kotimatkalla oikaisee metsän poikki ja katselee ympärilleen. Luonto on yllättävän lähellä vaikka sitä ei aina huomaakaan.  Tavoitteenani ei siis ole lähteä hetipaikalla lapin jylhiin maisemiin vaeltamaan saadakseni tämän operaation toimimaan, vaan ajattelin käydä kävelyllä takapihan mesässä. Yksinkertaista mutta toimivaa!