Olen ollut jo pitkään kiinnostunut linnuista ja aloinkin juuri muistella mitkä ovat ikimuistoisimpia lintukokemuksiani. Noh, mitään kovin hienoa en ole päässyt kokemaan, mutta muistan aina sen, kun makoilin kaikessa rauhassa pihakeinussamme, ja yhtäkkiä nilkkani päälle pöllähti linnunpoikanen istumaan. En muista minkä lajinen lintu oli (tai tunnistinko lajia edes silloin), mutta ilmeisesti se oli juuri lähtenyt pesästään ja lento oli vielä vähän haparoivaa. Olin aivan hiljaa ja siinähän se poikanen sitten istuskeli rauhassa, kunnes lähti omia aikojaan räpistelemään eteenpäin.
Toinen hauska tapaus oli, kun oikaisin metsäpolkua pitkin bussipysäkille ja huomasin räkättirastaan poikasen istuvan oksalla aivan naamani edessä. Hyvin varovasti kaivoin kännykkäni esille ja onnistuinkin nappaamaan kuvan poikasesta sitä säikyttämättä. Lähdin nopeasti jatkamaan matkaani, jotta emo uskaltaisi tulla taas ruokkimaan jälkikasvuaan.Ikävämpiäkin tapauksia on tullut vastaan, mutta yhtälailla nekin pysyvät mielessä vuosien jälkeen. Esimerkkinä näistä se päivä, jolloin paiskasin ulko-oven kovaäänisesti kiinni ja pihanurmella istunut räkättirastas säikähti, lähti lentoon ja törmäsi suoraa kasvihuoneen lasia päin. Henkihän siinä lähti linnulta, ja aika kamalalta tuntui kantaa vielä lämmin linnunruumis metsään muurahaisten hävitettäväksi. En paiskonut ulko-ovea enää sen jälkeen.
Kovin eksoottisia lintulajeja en ole luonnossa nähnyt, mutta muutaman ainakin itselleni epätavallisemman voisin mainita: Ahlmanin pelloilla kävimme katsomassa töyhtöhyypän poikuetta ja Oulussa näin varpuspöllön istuvan puussa aivan yläpuolellani (se käänteli päätään hassusti). Tampereen keskustan lähellä onnistuin bongaamaan myös sen kuuluisaksi tulleen merimetson. Kovin mielelläni haluaisin päästä joskus näkemään ainakin kuukkelin ja korpin livenä, mutta saa nyt nähdä riittävätkö rahkeet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti