Mökillä tuli vastaan tällaisia otuksia, Wikipedian avulla tunnistin poppelikiitäjiksi.
Poppelikiitäjä on lehtimetsien asukki, joka viihtyy myös niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset ovat yöaktiivisia ja lentävät pimeän laskeutumisesta myöhään yöhön. Koiraat lentävät valolle, naaraat kuitenkin vain harvoin. Päivisin perhonen lepää puiden rungolla tai oksistossa erikoisen lepoasentonsa turvin näytellen kuivunutta lehteä ja häirittynä se paljastaa nopeasti takasiipien punaruskeat laikut. Aikuisella perhosella ei ole toimivia suuosia. Se ei siis vieraile kukilla imemässä niiden mettä, mutta saattaa juoda vettä lentäessään matalalla vedenpinnan yläpuolella.
Parittelu kestää yöstä seuraavaan iltaan ja muniminen alkaa heti parittelun loputtua Naaras munii jopa 150 munaa ravintokasvien lehtien alapinnoille ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa. Ne syövät pääasiassa öisin ja lepäävät päivät lehtien alapinnoilla heimolle tyypillisessä sfinksiä muistuttavassa lepoasennossa. Toukat eivät juuri liiku enempää kuin on tarpeen ja syövät oksan yleensä kokonaan paljaaksi. Täysikasvuinen toukka laskeutuu elo-syyskuun vaihteessa maahan, kaivautuu useiden senttimetrien syvyyteen ja koteloituu harvan kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.
Tiedot: Wikipedia 8.7.2012, http://fi.wikipedia.org/wiki/Poppelikiit%C3%A4j%C3%A4 .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti