Ilmat ovat alkaneet kylmetä ja lehdetkin muuttuvat jo hiljalleen keltaisiksi. Mihin ihmeeseen koko kesä hävisi??
Konnien ulkoaitaus oli tänä kesänä kovassa käytössä ja se tuntui toimineen hyvin - vaikka vähän pieni onkin kahdelle konnalle. Alkuperäisistä kasvi-istutuksista jäljellä ovat ainoastaan vuorenkilvet, ja nekin vain siksi että siirsin kaikki Pekun puolelle selviämään Rontin hyökkäyksestä. Rontin puoli (kuvassa vasemmalla) näyttää ehkä vähän ankealta, mutta minkäs teet kun konna vetelee salamana naamariinsa kaiken vihreän mitä olen yrittänyt sinne istuttaa. Sentään punainen liljapuu on selvinnyt ja tuo vähän suojaa ja väriä aitaukseen. Pekukin tykkää maistella kasveja, mutta mitään täystuhoa ei sentään ole tapahtunut muuten kuin orvokkien kanssa alkukesästä.
Sen sijaan Peku sai kuukausi sitten päähänsä ryhtyä teinimutanttininjakilpikonnaksi ja yritti jatkuvasti kiivetä näköesteenä toimivan nurmikonreunuksen yli. Aitaus on kauttaaltaan verkotettu joten pakoyritys ei tietenkään onnistunut, mutta Peku päätyi muutamaan otteeseen kilvelleen, kintut kohti taivasta - mikä ei ole kovin ideaali tilanne sekään. Lisäsin siis ulkotarhan oikeaan puoliskoon toisen kerroksen näköestettä, mikä onneksi lopetti Pekun ninjailut alkuunsa.
Hieman huolta konnien ulkoiluun toivat myös naapurin uteliaat pikkupojat, jotka viimein huomasivat mitä aitauksessa asustelee. Itsehän olin täysin vakuuttunut että lapset nyt sitten tulevat pihaan ja varastavat konnat leikkeihinsä, mutta pojat olivatkin fiksuja ja tulivat ovelta kysymään että saavatko tulla katsomaan kilpikonnia kun eivät ennen ole niitä nähneet. Esittelyn jälkeen pojat jatkoivat takaisin omiin leikkeihinsä ja ovat vain satunnaisesti tulleet aidan takaa katselemaan konnia tai näyttäneet niitä kavereilleen. Toki lapset ovat lapsia ja lisäsin varmuuden vuoksi pihaporttiimme ylimääräisen ketjun varmistukseksi, mutta onneksi mitään ongelmia ei ole tullut myöhemminkään.
