Sunnuntai-iltana Nelli alkoi käyttäytyä levottomasti ja ravasi vessalaatikolla jatkuvasti. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tulevan ulos, mikä oli kovin huolestuttavaa. Sama jatkui seuraavana aamunakin, joten kiikutin katin eläinlääkäriin heti ensimmäisellä vapaalla ajalla jonka sain varattua. Rajoittava tekijä eläinlääkärin varaamisen suhteen meillä on autottomuus, eli lähdimme paikkaan joka oli kävelymatkan päässä ratikkapysäkistä. Aikamoiselta kuntoilulta kuljetuskopan kantaminen silti tuntui.
Tästä alkoivatkin sitten kokeilut siitä miten saisimme lääkkeet annettua kissalle kotona. Nelli on edistynyt huimasti alun arkuudesta (entinen populaatiokissa) ja rakastaa rapsutuksia! Hän ei kuitenkaan anna pitää itsestään kiinni lainkaan ja aloittaa raivorimpuilun jos jotain hoitotoimenpiteitä kehtaa edes yrittää. Normaalisti Nelli on hyvin perso ruoalle, mutta lääkkeet hän haistoi heti ruokaan sekoitettuna, eikä suostunut syömään niitä ollenkaan. Kokeilimme läpi kaikki herkut ja tahnat ja namit, ja lopulta keksimmekin keinon kuinka saimme Nellin ottamaan antibiootit ilman taistelua; pillerit jauhettuina kastikkeeseen sekoitettuna. Korvatippojen ja kipulääkkeen kanssa ei kuitenkaan sujunut niin hyvin: Ensimmäisenä päivänä onnistuin rapsutusten yhteydessä huijaamaan kissalle korvatipat ja kipulääkkeen, mutta seuraavana päivänä en päässyt lähellekään jos Nelli huomasi kädessäni tippapullon tai lääkeruutan.
Nyt olemme siis menneet eteenpäin pelkillä antibiooteilla. Toivon että se riittää ja auttaa sekä korviin että pissatulehdukseen. Ainakin Nellin vointi on selkeästi kohentunut ja kissa käyttäytyy jo aivan normaalisti. Suunnitelmissa olisi varata vielä kontrolliaika antibioottikuurin loputtua korvien putsaukseen, sillä katti ei todellakaan anna sörkkiä korviaan ilman rauhoitusta. Lääkäriin raahaaminen ja rauhoitus ovat kuitenkin tosi stressaavia tapahtumia Nellille eikä stressi tunnetusti ainakaan auta paranemista, joten katsotaan nyt mikä tilanne on seuraavalla viikolla.
