Hyvää joulua 2024

 

Joulu lähestyy

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 

Ensilumi 2024

Tämän talven ensimmäinen lumisade alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä!

Perjantaiaamuna pihalla näytti tältä:

...ja lauantaiaamuna painavaa räntälunta oli jo niin paljon, että takapihan syreenitkin olivat vähällä katketa. Olipahan melkoinen ensilumi.

Takapihan sorkkaeläin

 

Vuoden luontokuva, featuring sälekaihtimet.

Kilpikonnien kuulumisia 2024

Ilmat ovat alkaneet kylmetä ja lehdetkin muuttuvat jo hiljalleen keltaisiksi. Mihin ihmeeseen koko kesä hävisi?? 

Konnien ulkoaitaus oli tänä kesänä kovassa käytössä ja se tuntui toimineen hyvin - vaikka vähän pieni onkin kahdelle konnalle. Alkuperäisistä kasvi-istutuksista jäljellä ovat ainoastaan vuorenkilvet, ja nekin vain siksi että siirsin kaikki Pekun puolelle selviämään Rontin hyökkäyksestä. Rontin puoli (kuvassa vasemmalla) näyttää ehkä vähän ankealta, mutta minkäs teet kun konna vetelee salamana naamariinsa kaiken vihreän mitä olen yrittänyt sinne istuttaa. Sentään punainen liljapuu on selvinnyt ja tuo vähän suojaa ja väriä aitaukseen. Pekukin tykkää maistella kasveja, mutta mitään täystuhoa ei sentään ole tapahtunut muuten kuin orvokkien kanssa alkukesästä.

Sen sijaan Peku sai kuukausi sitten päähänsä ryhtyä teinimutanttininjakilpikonnaksi ja yritti jatkuvasti kiivetä näköesteenä toimivan nurmikonreunuksen yli. Aitaus on kauttaaltaan verkotettu joten pakoyritys ei tietenkään onnistunut, mutta Peku päätyi muutamaan otteeseen kilvelleen, kintut kohti taivasta - mikä ei ole kovin ideaali tilanne sekään. Lisäsin siis ulkotarhan oikeaan puoliskoon toisen kerroksen näköestettä, mikä onneksi lopetti Pekun ninjailut alkuunsa.

Hieman huolta konnien ulkoiluun toivat myös naapurin uteliaat pikkupojat, jotka viimein huomasivat mitä aitauksessa asustelee. Itsehän olin täysin vakuuttunut että lapset nyt sitten tulevat pihaan ja varastavat konnat leikkeihinsä, mutta pojat olivatkin fiksuja ja tulivat ovelta kysymään että saavatko tulla katsomaan kilpikonnia kun eivät ennen ole niitä nähneet. Esittelyn jälkeen pojat jatkoivat takaisin omiin leikkeihinsä ja ovat vain satunnaisesti tulleet aidan takaa katselemaan konnia tai näyttäneet niitä kavereilleen. Toki lapset ovat lapsia ja lisäsin varmuuden vuoksi pihaporttiimme ylimääräisen ketjun varmistukseksi, mutta onneksi mitään ongelmia ei ole tullut myöhemminkään.

Konnien ulkoaitaus tänään. Ulkona vain 12 astetta astetta lämmintä.

Sisäterroissakin jouduin muuttamaan sisustusta yksinkertaisemmaksi. Peku on kova könyämään nurkissa, joten pulttasin sen konnaluolan kiinni seinään ja suojasin nurkat ja kolot muovisella nurmikonreunuksella jotta pohjan kevytpressu ei hajoaisi. Vaihdoin myös kaiveluluolien sisällön pelkkään heinään, sillä multa ei pysynyt kosteana sitten millään ja pölysi aivan älyttömästi. Heinäluolat sen sijaan ovat tuntuneet toimivan hyvin ja olen nähnyt Pekun jopa nukkuvan yönsä heinien seassa.  Rontin irtonaisen konnaluolan otin pois pois jatkuvan kiipeilyn ja kippailun takia, mutta rakensin sen tilalle toiseen päätyyn kiinteän luolan, jossa on kulkuaukot molemmissa reunoissa. Tämä on toiminut yllättävän hyvin ja vähentänyt Rontin nurkissa kaivelua huomattavasti. 

Sitä ei välttämättä heti uskoisi, mutta kilpikonnien kanssa terrojen sisustaminen on erittäin haastavaa. Tuntuu että ne etsivät kaikki mahdolliset kulmat, ahtaat paikat tai kiipeilymahdollisuudet ja änkevät itsensä sinne jumiin! Itselläni oli aiemmin ideana sisustaa terrat näteiksi ja luonnonmukaisiksi, mutta olen joutunut toteamaan että yksinkertainen ja pelkistetty sisustus vain toimii konnilla parhaiten. 

Peku aterialla. Taustalla näkyy uudistettu heinäluola.

Rontin uusi kaksiovinen luola. Päällä kasveja konnan ulottumattomissa.

Inspiraatiota etsimässä

 

Tässä on vuonna 2015 maalaamani kuva mummun kissasta Ellistä. Viime aikoina mieleni on tehnyt taas ruveta piirtämään tai maalaamaan, mutta jossain muuton vaiheessa hankkiuduin eroon isosta osasta taidetarvikkeitani koska niitä ei vain tullut käytettyä. Pitänee käydä kaapit läpi ja katsoa mitä vielä on jäljellä. Jospa saisin aikaiseksi vaikka muutaman kissa-aiheisen joulukortin tälle vuodelle.

Metsässä haahuilemassa

Käytiin Kimin kanssa metsässä haahuilemassa. Kastelin kenkäni. 

Note to self: Ota seuraavalle reissulle enemmän vettä mukaan.

Kolmenkunnan rajapyykki

Nellin hammaslääkäri

Nellin korvien kontrollikäynnin aikana lääkäri huomasi että kissan hampaissa näkyi syöpymää. Varasimme siis ajan hammashoitoon ja Nelliltä poistettiinkin sitten hammaskiven lisäksi kolme hammasta. Nuppu kävi hampaiden puhdistuksessa jo viime vuoden lopulla, eli nyt molempien kissojen hampaat ovat ainakin hetken aikaa kunnossa. Alla kuvia Nellin reissusta, ihan vain siksi että lääkepöllyssä oleva katti on niin mahdottoman huvittavan näköinen.

Lähdössä hammaslääkäriin. Nuppu oli hämmentynyt kun kaveri oli taas jumissa laatikossa.

Operaation jälkeen matkalla kotiin. Kissa ihan pihalla.

Loppuillasta Nelli pysyi jo istumisasennossa, vaikkakaan ajatukset eivät selkeästi olleet ihan kasassa.

Kaikista kamalinta tässä hommassa oli selkeästi se, että Nelli ei saanut syödä kovia raksuja moneen päivään vaikka istui kyllä toiveikkaana aktivointipelinsä vieressä silti. Katti nirsoili kaikkien märkäruokien kanssa ja ei hetkeen suostunut syömään kuin nameja... ja pakkohan niitä oli vähän antaa että katti sai edes jotain sisuskaluihinsa eikä tulisi huonovointiseksi. Vesikin kelpasi vain ulkotarhaan laitetusta vesikiposta.

Juhannuskävelyllä

Muutama kuva juhannukselta kun kävimme Hervannan Suolijärvellä kävelemässä.

Kissojen juhannus meni ulkoillessa myöskin

Takapihan ketku

 

Aina ei tarvitse lähteä takapihaa edemmäs luontokuvaamaan. Sen todisti tämä varsin peloton citykettu, joka pöllähti pihallemme kymmeneltä aamulla kissoja tapaamaan. Kissat eivät tätä kauheasti arvostaneet ja Nuppu pitikin kunnon murinahuudot vierailijalle. Siksipä laitoin kanaverkkoa tukkimaan porttimme suuremmat raot ja pitämään uteliaan ketun vähän kauempana ulkoaitauksista.

Keskiaikapukuilua koivikossa

Kaunis koivujen ympäröimä polku inspiroi minua survoutumaan keskiaika-asuuni ja kirmaamaan hyttysten syötiksi tänä aamuna. Otin myös kameran mukaan.

 

Nellin eläinlääkärireissu

Sunnuntai-iltana Nelli alkoi käyttäytyä levottomasti ja ravasi vessalaatikolla jatkuvasti. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tulevan ulos, mikä oli kovin huolestuttavaa. Sama jatkui seuraavana aamunakin, joten kiikutin katin eläinlääkäriin heti ensimmäisellä vapaalla ajalla jonka sain varattua. Rajoittava tekijä eläinlääkärin varaamisen suhteen meillä on autottomuus, eli lähdimme paikkaan joka oli kävelymatkan päässä ratikkapysäkistä. Aikamoiselta kuntoilulta kuljetuskopan kantaminen silti tuntui.

Tutkimuksissa ei saatu pissanäytettä koska kissa oli ravannut laatikolla niin paljon, mutta kiviä tai tukoksiakaan ei löytynyt joten tulehdus oli todennäköinen syy. Lisäksi korvista löytyi vähän tulehduksen oireita ja hiivaa, mikä selitti korvien ravistelun. Nellille annettiin nestehoitoa, kipulääkitys ja pahoinvoinninestolääkitys lääkärissä, lisäksi korvat puhdistettiin ja lääkittiin. Kotihoidoksi saimme antibioottikuurin, tulehduskipulääkkeet, korvatipat ja korvien huuhteluainetta. Koko käynti lääkkeineen tuli maksamaan yhteensä 420 euroa.

Tästä alkoivatkin sitten kokeilut siitä miten saisimme lääkkeet annettua kissalle kotona. Nelli on edistynyt huimasti alun arkuudesta (entinen populaatiokissa) ja rakastaa rapsutuksia! Hän ei kuitenkaan anna pitää itsestään kiinni lainkaan ja aloittaa raivorimpuilun jos jotain hoitotoimenpiteitä kehtaa edes yrittää. Normaalisti Nelli on hyvin perso ruoalle, mutta lääkkeet hän haistoi heti ruokaan sekoitettuna, eikä suostunut syömään niitä ollenkaan. Kokeilimme läpi kaikki herkut ja tahnat ja namit, ja lopulta keksimmekin keinon kuinka saimme Nellin ottamaan antibiootit ilman taistelua; pillerit jauhettuina kastikkeeseen sekoitettuna. Korvatippojen ja kipulääkkeen kanssa ei kuitenkaan sujunut niin hyvin: Ensimmäisenä päivänä onnistuin rapsutusten yhteydessä huijaamaan kissalle korvatipat ja kipulääkkeen, mutta seuraavana päivänä en päässyt lähellekään jos Nelli huomasi kädessäni tippapullon tai lääkeruutan. 

Nyt olemme siis menneet eteenpäin pelkillä antibiooteilla. Toivon että se riittää ja auttaa sekä korviin että pissatulehdukseen. Ainakin Nellin vointi on selkeästi kohentunut ja kissa käyttäytyy jo aivan normaalisti. Suunnitelmissa olisi varata vielä kontrolliaika antibioottikuurin loputtua korvien putsaukseen, sillä katti ei todellakaan anna sörkkiä korviaan ilman rauhoitusta. Lääkäriin raahaaminen ja rauhoitus ovat kuitenkin tosi stressaavia tapahtumia Nellille eikä stressi tunnetusti ainakaan auta paranemista, joten katsotaan nyt mikä tilanne on seuraavalla viikolla.

Maailman onnettomin kissa lääkärikäynnin jälkeen.

Konnien ulkoilukausi alkoi

Lämpömittari on näyttänyt jo muutaman päivän yli +15 astetta, joten konnat pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä ulkoilemaan. Meidän piha on vähän ankea ja sammaleinen, mutta kyllä sieltä muutama voikukka löytyi jo evääksi. Konnat eivät välittäneet toisistaan pätkääkään, vaan molemmat ahtoivat sapuskaa kitaansa sen minkä ehtivät. Ulkoaitaukseen en konnia vielä laittanut, jotta aitaukseen istuttamani uudet kasvit saisivat edes vähän aikaa juurtua rauhassa ennen täystuhoa.

Alunperin ulkoaitaus oli suunniteltu yhdelle konnalle, mutta päivitin sen äskettäin majoittamaan molemmat pojat erikseen. Siirsin kasvihuoneen aitauksen ulkopuolelle ja kaivoin sen alle verkotuksen. Laitoin myös keskelle laudat jakamaan alueen kahtia. Molemmilla on nyt siis noin 1,5 neliötä ulkoilutilaa + kasvihuone. Lisäksi päästän konnia juoksemaan myös aidatulla piha-alueellamme, tosin vain valvottuna sillä piha ei ole konnatiivis ja nämä kaksi maastoutuvat hyvin tehokkaasti.

Peku ja Rontti

 

Uudistettu ulkoaitaus

Kasvihuoneeseen on lisätty kuvan ottamisen jälkeen vielä multaa ja heinää

Kevät

 

Päivitys 25.4. ...noin kuusi takatalvea myöhemmin alkaa kukkia varmaan näkyä enemmänkin.

Kissojen kuulumisia 2024

 

Nellin muutosta meille on nyt vähän yli vuosi ja kaikki on onneksi mennyt tosi hyvin. Kissat tulevat mukavasti toimeen keskenään, vaikka mitään ylimpiä ystävyksiä ne eivät vieläkään ole. Eikä niiden tietysti tarvitsekaan olla, riittää kun voivat elää yhdessä ilman stressiä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tuntuu että molemmat katit ovat vähän huonoja puhumaan kissaa, eivätkä aina oikein ymmärrä mitä toinen haluaa. Kuitenkin niistä on huomannut että toisen läsnäolo on tärkeää, vaikka se ei alkuunsa siltä vaikuttaisikaan. Ensimmäisten kuukausien aikana Nelli matki Nuppua kaikessa ja oppi esim. käyttämään ikkunakulkua kissaarioon ja aktivointileluja seuraamalla Nupun esimerkkiä. Nuppu taas oli kovin hädissään kun Nelli vietiin pois rokotusreissun ajaksi ja yritti kovin pontevasti saada kuljetuskoppaa auki kun kaveri oli siellä jumissa.

Nelli oli alkuunsa tosi arka, mutta antoi lopulta koskea itseensä jo parin kuukauden päästä saapumisestaan. Tämä oli melkoinen yllätys, sillä olen kuullut populaatiokissoista joiden ihmisiin tottumisessa on mennyt vuosia. Nelli on kuitenkin hyvin ruokamotivoitunut ja tykkää leikkimisestä onkilelulla, joten totuttaminen ei itse asiassa ollut edes kovin vaikeaa. Nyt katti rakastaa silityksiä yli kaiken ja onkin ihan jatkuvasti jaloissa pyörimässä ja nurisemassa. Syliin Nelli ei ole vielä uskaltanut vaikka antaakin jo nostaa itseään lyhyitä matkoja. Nelli ei myöskään tunnu pitävän pehmeistä alustoista tai kiipeämisestä, eli sohvalle tai sängylle se ei mene. Kiipeilykin rajoittuu vain kissaarion kulkuaukon viereiseen pöytään ja hyllyyn (näkyy ylemmässä kuvassa). 

Nellillä on jonkin verran ylimääräistä painoa, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa sen haluttomuuteen kiivetä tai hypätä korkeammalle. Olemme tehneet muutoksia kissojen ruokintaan sen takia ja siirryimmekin ruokkimaan Nupun tiskipöydällä ihan vain sen takia, että Nelli ei söisi molempien ruokia. Steriloidun kissan kuivanappuloita on edelleen saatavilla, mutta niitä on tarjolla vain aktivointikupeista ja- leluista tietyin väliajoin. Meille kävi myös aika nopeasti selväksi että Nelli on joko kokonaan, tai lähes kokonaan kuuro. Se ei kuitenkaan raavi korviaan tai näytä muuten että ne vaivaisivat, joten emme ole sen takia lähteneet viemään kissaa eläinlääkäriin. Käsittely ja uudet paikat ovat Nellille vielä kovin epämukavia asioita, joten olemme pyrkineet pitämään ylimääräiset stressinaiheet minimissä. 

Elämä kissojen kanssa on siis viimein asettunut uomiinsa ja vaikka meillä onkin ollut hankaluuksia niiden kanssa, en kuitenkaan luopuisi niistä mistään hinnasta. Elämä ilman kissoja olisi hirveän tylsää! Itse olisin sitä mieltä että meille mahtuisi vielä ainakin yksi lisää, mutta Kimi päätti että kolme olisi jo liikaa. Että jospa nyt ainakin hetki ollaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen. 😝

Kaivelulaatikot konnaterroihin

Kilpikonnan terraarion pohjamateriaaleista (suositukset + kokemukset) saisi varmasti aikaiseksi enemmänkin pohdintaa, mutta tässä postauksessa keskityn pääosin vain kaivelulaatikkoprojektiini. 

Meillä on konnien terraarioissa pohjamateriaalina kumimatto, jonka päällä on ohut kerros Forest floor bedding-haketta. Tämä yhdistelmä on toiminut mielestäni oikein hyvin konnilla muuten, mutta kaivautumaan siihen ei pysty eikä se pidä juurikaan kosteutta. Tämän takia päätin rakentaa konnille erilliset kaivelulaatikot, joihin saa laitettua paksummalti pohjamateriaalia ja jonka saa pidettyä erillisessä laatikossa helpommin myös kosteana.

Projektia varten kävin hakemasta Ikeasta Hyllis-metallihyllykön pohjaksi. Tämän hyllyn valitsin siksi, että se oli tarpeeksi pieni mahtumaan kapeaan nurkkaan varastohyllyn vieressä ja sen hyllyjen korkeudet sattuivat olemaan juuri sopivat terrojen korkeuksiin verrattuna. Muovilaatikot löytyivät valmiiksi kotoa. Sahasin terran laitoihin sekä muovilaatikoihin 20 cm kulkuaukot, jonka jälkeen lisäsin palan rimaa kynnykseksi ja niittasin pohjan pressun takaisin paikalleen. Sen jälkeen ruuvasin laatikot paikalleen ja lisäsin kulkusillat ja pohjamateriaalit. Yksinkertaista ja helppoa! 

...Paitsi että ei ollut, koska työskentelytilaa kulmassa ei ollut juuri ollenkaan ja jouduin tekemään kiinniruuvaukset rähmälläni terraariossa. Muovilaatikotkin meinasivat sahatessa haljeta iloisesti ennen kuin keksin oikean tekniikan niiden kanssa. Onneksi halkeamat tulivat lootan yläreunaan, eli kosteus ei pääse niiden kautta vuotamaan lattialle ja ne jäivät piiloon dc fixin alle. Oksasillat kulkuaukoilla toimivat muuten hyvin, mutta niiden koloista tipahteli niin paljon pohjamateriaalia lattialle että jouduin improvisoimaan kaistaleet kumimattoa niiden alle suojaksi. Ovien eteen tein suikaleet mustasta jesarista siinä toivossa, että pimeämpi alue innostaisi konnia kaivelemaan ja kosteus ei myöskään haihtuisi liian nopeasti. Madalsin myöhemmin myös kaivelulaatikon kattoa retkipatjan palasilla kun huomasin että Peku onnistui ensimmäisellä pakokokeilullaan kippaamaan itsensä ympäri laatikossa.

Lopputulos on mielestäni ihan ok, vaikkakin kaivelulaatikot olisivat konnien kannalta saaneet olla isompia ja syvempiä. Suurimmat rajoitteet tulivat kuitenkin lähinnä saatavilla olevan tilan kapeudesta, enkä olisi paljon isompia laatikoita saanut nurkkaan mahtumaankaan. Pohjana käytettävän hyllynkin jouduin nostamaan paikalleen yläkautta, sillä etuosan aukosta se ei mahtunut. Laatikoiden huoltotoimenpiteet ovat hieman hankalia tehdä, mutta pienellä akrobatialla se onnistuu kyllä. 

Tähän mennessä olen kostuttanut ja pöyhinyt laatikoita kerran viikossa pitääkseni mullan kaivuukelpoisena konnille. Konnat ovat satunnaisesti käyneet katsomassa uusia laatikoitaan, mutta eivät vielä ole innostuneet varsinaisesti kaivelemaan tai nukkumaan niissä. On hyvin mahdollista että laatikot jäävät täysin käyttämättä, mutta ainakin molemmilla konnilla on nyt edes jonkinlainen mahdollisuus kaiveluun.